Ajattelin vielä avata tuota läheisriippuvuus termiä niille joille käsite on vieraampi. 

"Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen. Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Tällainen ihminen miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.

Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä. Hän huolehtii ja auttaa pakonomaisesti, kantaa vastuuta toisista ihmisistä, mutta ei omasta hyvinvoinnistaan. Hän uhraa elämänsä toisille." Lainattu päihdelinkin sivuilta.

Läheisriippuvanen ihminen omaa yleensä hyvin heikon itsetunnon ja kaipaa alinomaa toisten hyväksyntää. Miksi läheisriippuvuuteen sitten sairastutaan? Ei jokainen heikon itsetunnon omaava ihminen ole läheisriippuvainen. Läheisriippuvainen ihminen on yleensä ihminen joka on joutunut elämässään kokemaan turvattomuutta, hylätyksi tulemista ja epävarmuutta. Tällainen ihminen ei ole saanut tarvitsemaansa tukea ja turvaa. Juuri siksi usein alkoholistien lapset, puolisot ja muuten läheiset ihmiset sairastuvat läheisriippuvuuteen.

Rohkeutta muuttua-kirja käsittelee alkoholistin läheisenä elämistä. Se sisältää päiväkirjamaisesti tekstejä jokaiselle päivälle vuodessa. Tekstit käsittelevät alkoholistin läheisenä elämistä, sen tuomia vaikeuksia, tunteita ja antaa neuvoja selviämiseen.  

                                       

 

                                "Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
                                             hajoaa se maahan multaan
                                              näät sen silti kukkana aina
                                              muistot on kalleinta kultaa" 

Virke Jenni Vartiaisen Suru on kunniavieras kappaleesta. Halusin tuoda sen esille koska juuri tuon virkkeen sanoma on mielestäni erityisen kaunis. Ihmisen mieli toimii siten että muistamme sen kauniin mitä olemme nähneet ja kokeneet, mutta se toimii myös siten, että muistamme sen pahan jonka olemme joutuneet kokemaan tai näkemään.

Itse olen jo antanut anteeksi äidilleni, mutta unohtamaan en pysty varmaan koskaan. Lapsi ei nimittäin pysty käsittämään sitä, miksi alkoholistiäiti jättää yksin päiväkausiksi. Lapsi ei ymmärrä miksi äiti antaa sosiaaliviranomaisten viedä omat lapsensa. Nuori ei ymmärrä miksi äiti on juonut rahat joilla piti järjestää rippijuhlat. Epävarma lapsuus ja nuoruus kasvattaa epävarman, ahdistuneen aikuisen eli minut.

Nykyään äiti on yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä, vaikka vuosia sitten ajattelin, että elämä olisi helpompaa jos hän kuolisi pois. Nykyään tiedän paremmin, enkä syytä äitiäni hänen alkoholismistaan. Tärkeintä on että olen saanut äidin takaisin kaikkien niiden vuosien jälkeen jolloin minulla ei ollut äitiä. Ilman äitiäni tuskin olisin tässä tilanteessa nyt, eli toipumassa läheisriippuvuudestani. Ja ennekaikkea ilman isosiskoani tuskin olisin enää kirjoittamassa tätä tekstiä, hän oli  tukipilarini vaikempina aikoina, hän sai äidin lähtemään hoitoon ja hän jaksoi uskoa silloinkin kun itse en enää jaksanut uskoa.

Nyt elän heidän ansiostaan hienoa elämää, minulla on maailman ymmärtäväisin ja ihanin avopuoliso. Tulee aikoja jolloin en ole kaikista helpoin kumppani, mutta ainakin tiedän että päivä kerrallaan minä toivun.

 

"Toivoessamme ongelmatonta elämää on hyvä muistaa, että vastatuuli kasvattaa tammet vahvoiksi ja kova paine synnyttää timantteja" - Peter Marshall